sunnuntaina, huhtikuuta 20, 2008

Hautajaisista yleisesti

Herättelinpä eräällä nettipalstalla keskustelua siitä, että voiko nainen olla kantamassa vainajan arkkua ja että ovatko muut kävijät moista nähneet. Itselleni nimittäin osui silmiin hautajaisasioita lukiessani lause, jossa sanottiin "yleensä kantajat ovat miehiä". Siis YLEENSÄ, ei välttämättä aina.
Itse en ole koskaan kuullut saati nähnyt että naisia olisi kantamassa, mutta mitä sitä keskustelua seurailin, ei se ole missään määrin kiellettyä eikä välttämättä hirvittävän harvinaistakaan. Moni keskustelija sanoi olleensa hautajaisissa, joissa osa kantajista oli naisia, joskus jopa kaikki. Muutama kertoi myös itse olleensa kantamassa milloin äitiään, isäänsä, mummoaan, muuta läheistään. Mitään esteitä kantamiselle ei ole, jos vain jaksaa sen fyysisesti ja henkisesti. Siitä se ehkä eniten on kiinni. Jotkut sanoivat, että heillä oli "varmistaja" vierellä kävelemässä siltä varalta, että kantti tai voimat pettävät.

En tarkoita tätä sillä, että minua kaduttaisi etten itse ollut kantamassa isän arkkua. Iso mies ja täyspuinen arkku varmasti painoivat sen verran, että näytti olevan raavailla miehilläkin ihan totisesti tekemistä sen kanssa. Minulla ei olisi riittänyt voimat, luulen ja henkisestä kantistakaan en tiedä, vaikka kovin rauhallisesti hautajaiset otinkin. Lisäksi minulla ja siskolla oli huolehdittavana kukkalaitteet ja mummu. Vaikka epäilen kyllä, että isä ehkä olisi arvostanut eläessään ajatusta siitä, että olisimme siskon kanssa kantamassa.

Samaisessa hautajaisketjussa sain myös selvityksen siihen, miksi isän arkku kannettiin autoon ja se lähti heti suoraan tuhkattavaksi. Ihmettelin tuota vähän silloin, koska aiemmin olen ollut hautajaisissa, jossa tuhkattavaksi toimitettava vainaja jätetään kappeliin ja se siirretään sieltä sitten ajallaan krematorioon. Ajattelin kuitenkin, että jos tuo nyt sitten on kyseisen hautaustoimiston tapa tai seurakunnan toive.
Mutta ei se ole pelkästään sitä, vaan sitä kuulemma tehdään paljonkin sen takia, että omaiset tosiaan saavat ihan konkreettisesti saatella läheisensä viimeiselle matkalle. Kappeliin jättäminen ja pois lähteminen aiheuttaa vähän sellaisen "käännän selkäni, hylkään"-tunteen. Kas etten itse tuota tajunnut ajatella noin. Sehän on täysin loogista, ymmärrän tuon syyn hyvin. Olisi se itsestäkin tuntunut varmasti pahalta ja näin oli parempi.

Viime aikoina isä on taas pyörinyt mielessä, syytä en tiedä mutta onko se niin tarpeellistakaan tietää. Ehkä jo pelkästään sekin on ihan hyvä syy, että olisi paljon kysyttävää kaikista käytännön asioista, mitä pitäisi hoitaa. Ja kaikenlaisilla kuolemaa käsitteleville tv-ohjelmille olen täysin yliherkkä. DI jonain iltana katsoi jotain Boston Legalin jaksoa, jossa joku vanha mies kuoli ja se sai minut itkemään pitkästä aikaa. Siitä on jo useampia viikkoja, kun katsoimme DI:n kanssa elokuvan Big Fish. Ne jotka ovat sen nähneet voivat varmaan kuvitella millaisen itkukohtauksen sain elokuvan lopussa.

Ei kommentteja: